9/27/2016

Uuden asunnon sisustuskuume



Krunan asunnon sisustelun myötä on tullut aivan kamala sisustuskuume esiin! Olen selaillut kaikki mahdolliset inspiraatiosivut läpi ja Instagramin sisustustilit ovat lähteneet taas seurantaan. Poikaystävä parka joutuu katsomaan sivusta kun minä innoissani visioin kaikkien kalusteiden ja kasvien paikat yksin :D Meillä on onneksi todella samanlainen maku mitä tyyliin ja sisustukseen tulee, joten tämän suhteen ollaan päästy yhteisymmärrykseen melko mukisematta. 

Millaiset jutut sitten ovat inspiroineet lähiaikoina? Graafisuus, persialaiset matot, klassiset designkalusteet, mustavalkoisuus, metalliset yksityiskohdat. Ajattelin tähän postaukseen lähinnä liittää mukaan kuvia, joiden kautta näette hieman miten me ollaan yhdessä krunan kotia laitettu. Toivottavasti näistä kuvista on inspiraatiota myös teille!



Toisen puoliskon vanhemmilta saatu persialainen matto on ihan täydellinen yksityiskohta ja väriläiskä muuten hyvin musta-valko-harmaaseen sisustukseen. 





Lähes ensimmäinen sisustusasia joka hankittiin, olivat nämä Arne Jacobsenin Design Letters-mukit. Kaikista hauskinta oli se, että oltiin molemmat poikaystävän kanssa hommaamassa näitä tietämättämme toisistamme - ei oltu edes puhuttu yhdessä että nämä halutaan, mutta silti molemmat oli ostamassa näitä! Onneksi poikaystävä kuitenkin ehti ensin, eikä tilattu mukeja kahteen kertaan :D 


 Aiemmin Jyväskylän-kodissa ollut Lexingtonin tyyny löysi uuden paikan sohvalta. Vielä hankinnassa olisi lisää eri kuosisia tyynyjä sohvaa asuttamaan.
 Keittiön pöydälle ostin H&M Homesta harmaan "betoni"alusen, tuoksukynttilän ja pieni kynttilä oli Indiskan alesta. Viimeimpänä ostettiin Granitista tuo musta ruukku ja siihen rahapuu.


 Keittiöön löytyi Stockalta -20% alesta seinäkello, taulu on tilattu Deseniolta.





9/18/2016

Elämä osaa yllättää



Enpä olisi vielä keväällä arvannut mihin suuntaan elämä minua tulevana syksynä kuljettaakaan. Oikeastaan siinä onkin koko elämän mielenkiintoisin seikka - koskaan et voi tietää ja tarkalleen ennustaa mitä tulemaan pitää. Menneen kesän ja alkaneen syksyn aikana on tapahtunut niin paljon, että en oikein itsekään tunnu pysyvän tässä kaikessa mukana. Silti voin sanoa olevani onnellisempi kuin olen ollut aikoihin.

Kesään mahtui sekä menetyksiä että rakkautta. En olisi koskaan arvannut, että joudun luopumaan kahdesta rakkaasta kanistani kuukauden sisään. Kaikki kävi todella nopeasti, ja oikeastaan oli melkoinen shokki menettää kaksi kolmesta lemmikistä näin lyhyessä ajassa, edes ilman mitään yhteistä syytä. Kaikki oli sattuman sanelemaa. Luopuminen on aina raskasta, mutta jo nyt voin tuon surun sanoa muuttuneen enemmänkin haikeaksi kaipuuksi ja kauniiden muistojen muistelemiseksi.

Surun lisäksi kesä sai todella positiivisen yllättävän käänteen, josta en kovasti ole täällä blogissa julkisesti puhunut. Löysin vierelleni kumppanin, rakkaan ihmisen jonka kanssa jaan elämääni. Ihmisen, jolle voin olla täysin oma itseni ja jonka kanssa haluan jakaa arkeani myös tulevaisuudessa. Tämän ihmissuhteen myötä minulta löytyy nyt siis toinen koti Helsingin Kruununhaasta, ja tämän myötä haaveeni Helsinkiin muuttamisesta on osittain jo toteutunut. Elämällä on tapana osata yllättää ja kliseisesti kyllä, voin sanoa että tämä kohtaaminen tuli juuri silloin kun sitä vähiten osasin odottaa.


Sillä pystyn asumaan ja elämään Helsingistä käsin, voin myös opiskella kursseja Helsingin yliopistolla ja viettää aikaa tuolla kauniilla kampuksella. Opiskeluoikeuteni kuitenkin säilyy Jyväskylässä, ja hyväksiluen siis nämä kurssit sinne. Edelleen harkinnassa on virallisen vaihdon hakeminen yliopistosta toiseen, mutta en ole varma olenko valmis lukemaan uudestaan pääsykokeisiin tuon vaihdon takia - opinnot kun on mahdollista myös maisterivaiheessa suorittaa näin etänä täältä käsin Jyväskylään.

En olisi mitenkään osannut ennustaa vielä keväällä näiden kaikkien asioiden tapahtumista minulle tämän puolivuotisen aikana. Se osaltaan taas muistuttaa siitä miten elämä osaakaan yllättää. Välillä surullisesti, mutta silti sitä myös positiivisesti kompensoiden. Asiat ovat loksahdelleet paikalleen, ja tunnen meneväni jatkuvasti haaveitani kohti - tällä hetkellä vierelläni ihminen, jonka kanssa kulkea tätä matkaa yhdessä.





9/14/2016

Lemmikkinä kani



Oikein hämmästyin, kun tajusin etten koskaan blogiurani aikana ole kirjoitellut karvaisista perheenjäsenistäni sen kummemmin. Nämä pallerot ovat kuitenkin olleet elämässäni mukana siitä saakka kun aloitin yläkoulussa - itse asiassa, Muffe oli ensimmäinen kanini ja nyt myös ihme kyllä viimeisenä elossa. Kuten varmasti moni tietää, jouduin päästämään kaksi rakasta pupuani tämän kesän aikana vihreämmille laitumille. Nyt siis Muffe 8,5v on viimeisenä kolmen kanimme koplasta vielä kanssamme. 

Tässä postauksessa ajattelin jakaa muutamia ajatuksiani ja kokemuksiani kanista lemmikkinä - onhan minulla kokemusta pupujen kanssa kertynyt pian yhdeksän vuoden ajan! Paljon on oppinut saaliseläimen luonteesta, persoonallisuuksista, sairauksista ja terveydenhoidosta. Samalla olen oppinut millä nuo pienet saa iloiseksi ja kuinka paljon ne voivatkaan omistajalleen antaa. Jos siis kani lemmikkinä kiinnostaa sinua, jatka ihmeessä postauksen lukemista!


 Muffe on leijonanharjaksen sekä kääpiökanin risteytys


Kani on laumaeläin, ja siksi usein suositellaankin otettavan enemmän kuin yksi kani - usein paras yhdistelmä on leikattu uros ja naaras. Meillä oli myös alkuun näin, kunnes otimme Lumin jonka piti olla tyttö. No - tuli 7 poikasta ja tajusimme että Lumi on poika.. Tästä päästäänkin siihen, että kanin sukupuolta on todella vaikeaa ensimmäisten viikkojen aikana määrittää, jopa eläinlääkärille tämä voi olla todella haastavaa. Täytyy myös muistaa, että kani on pitkäikäinen eläin. Ne elävät keskimäärin 5-10 vuotta, isommat rodut yleensä lyhyemmän elämän kuin pienemmät. Meidän Siiri eli noin 9-vuotiaaksi, Lumi olisi täyttänyt 9. syyskuuta seitsemän vuotta. 

Kani peittää kipuaan ollessaan saaliseläin - vaatiikin omistajalta tarkkaa silmää ja analyysiä oman lemmikkinsä toiminnasta tajuta ajoissa, missä on vika. Kanit kommunikoivat narskuttamalla hampaitaan, narskutuksia on kaksi - tyytyväisyysnarskutus sekä sietämättömän kivun narskutus. Nämä tulee oppia erottamaan toisistaan. Lisäksi kanit polkevat jalkaansa tuntiessaan itsensä uhatuksi. Innostunut ja iloinen kani tekee ns. "pyrähdyksiä" eli hyppii ilmaan, juoksee nopeasti ja heittelee takajalkojaan tai päätään. Meillä Muffe pyrähtelee edelleen vanhasta iästä huolimatta, mutta vanhetessaan puput saattavat myös lopettaa pyrähtelemisen. 

Meidän kaikkien kolmen kanin persoonallisuudet erosivat toisistaan ihan täysin. Muffe on aina ollut se kaikista sosiaalisin ja ihmisiin kontaktia ottavin pupu. Sen sijaan Lumi oli aina hieman varauksellinen, ujo ja viihtyi omissa oloissaan. Muffe on todella kova syömään ja maistaa kaikkea mahdollista, kun taas Lumi oli todella tarkka ja nirso. Siiri oli alkuun todella arka tullessaan meille huonoista oloista, mutta tytöstä kuitenkin ajan mittaan kuoriutui iloinen ja sosiaalinen, utelias kani. Puput ovat usein todella uteliaita lemmikkejä, joten ne tosiaan tunkevat nenänsä joka paikkaan. 


Kani ei ole häkkieläin, joten sen tulisi antaa elää vapaana. Meillä sähköjohdot on suojattu, ja Muffella on häkissään ainoastaan vessanurkka, vesi, ruokaa ja heinää. 


Itse en tiedä haluanko koskaan edes koiraa. Kanin voi helposti opettaa sisäsiistiksi, sillä kani on todella siisti eläin. Ulkoiluttaakin kuitenkin voi halutessaan valjaissa. Kani ei vaadi sen kummempaa ylläpitoa päivittäisen siivouksen, ruokinnan ja rapsuttelujen/leikkimisen lisäksi. Varsinkin yksinäisen kanin kanssa tulee kuitenkin viettää paljon aikaa, kanin ollessa niin sosiaalinen olento. Olen kokenut kanit aivan ihaniksi, valloittaviksi lemmikeiksi jotka vaativat kuitenkin omistajaltaan tarkkaa silmää. Parhaimmillaan kanista saa itselleen kaverin sohvan nurkkaan jopa yli kymmeneksi vuodeksi. Muffen jälkeen suunnitelmissani olisikin hankkia 7-10 kiloa painava belgianjättikani itselleni. Uskon, että kerran kani-ihmistä ei saa koskaan enää elämään ilman kaneja! 



Meidän Muffella on jo vanhuuden vaivoja, muun muassa nivelrikko johon poika saa päivittäin kipulääkityksen. Tuon lääkityksen voimin Muffe kuitenkin voi todella hyvin ja saa lisää elinvuosia elämäänsä <3


9/08/2016

Syyskuun LivBox + ale-koodi!


*yhteistyössä LivBox 


En kestä miten iloiseksi näinkin pienestä, kuukausittaisesta paketista voi ihminen tulla. Viimekuussa unboxasin LivBoxin snapissani (@lauraannikah) ja tässä kuussa on blogin vuoro. Lokakuun boksin saatte sitten Instagramissa! Nyt siis varoitus - jos et ole vielä saanut omaa boksiasi etkä halua tietää mitä sieltä löytyy, älä lue tämän pidemmälle! :D

Minulle tulee tästä kuukausittaisesta boksista jotenkin mieleen ne lasten kirjakerhot ja heppakerhot, joissa saatiin kuukausittain yllätyspaketti täynnä kaikkea pientä kivaa. Tämähän on vähän kuin aikuisten versio siitä? Joka kuukausi saat pienen yllätyslahjan itseltä itsellesi. Samalla tulee kokeiltua tuotteita, joita muuten ei koskaan löytäisi! Viimekuun boksista minulla jäivät säännölliseen käyttöön Lumenen Glow Reveal- naamio sekä Cutrin ISM korjaava hoitoaine.

Syyskuun boksin teemana oli bloggaajien lempparit - mukana olivat esimerkiksi Uino ja Eevsku. Tämän kuukauden boksista löytyivät siis seuraavat tuotteet: Lumene Sensitive touch silmämeikinpoistoaine, IsaDora Inliner Kajal silmänrajauskynä, Makiash kynsilakka, Korres Basil lemon suihkugeeli, Scwarzkopf professional Bonacure Moisture kick- kosteuttava hoitosuihke, Cutrin Chooz kuivashampoo sekä Dermalogica Skin Hydrating Booster kosteuttavat tipat. Tulen kertomaan teille tämän kuun lopussa sitten väliaikatiedon siitä, mitkä tuotteet jäivät pysyvään käyttöön ja yllättivät erityisen positiivisesti. Näin ensikatselmukselta mikään tuotteista ei vaikuta ainakaan siltä, että jäisi aivan ilman käyttöä!










Tällaisia juttuja tuli siis syyskuun boksista, ensikuun boksia odotellessa! Mikä oli teidän lempparinne?

 PS. Jos et ole omaa LivBoxiasi vielä tilannut, se onnistuu tästä linkistä!  Nyt minun lukijanani saat lokakuun LivBoxin hintaan 13,90e* (norm 16,90e). Koodi on voimassa 18.9 asti. Koodeja rajoitettu erä. 

*Alennus koskee joko normaalihintaisen jatkuvan tilauksen ensimmäisen boksin hintaa tai normaalihintaisen kolmen kuukauden määräaikaisen tilauksen kokonaissummaa.


9/06/2016

Maanantai kanssani.



Maanantai, 5.9.2016.


07:00. Herätys. Avaan puhelimen, selaan somet läpi ja laitan huomenta-viestin poikaystävälle. Nousen ylös ja lähden keittämään kahvia. 

08:00. Syön aamupalan ja hörpin rauhassa kahvia, samalla kun luen päivän hesarin läpi. 

09:00. Meikkaan kevyesti, sillä tiedän että tänään ei ole luvassa mitään sen ihmeellisempää. Laitan ns. normpäivinä vain kevyen meikkivoiteen, puuterin, hiukan poskipunaa, kulmat ja ripsiin vedenkestävää ripsaria.




09:30. Tietokone auki ja töiden pariin. Ensiksi tsekkaan sähköpostit, vastaan muutamiin viesteihin ja selaan bloggerini läpi. Alan hahmottelemaan tätä postausta, jonka jälkeen siirryn koulujuttujen keskelle. Tänään tehtävänä on viimeinen, viides essee strategisen johtamisen kurssin oppimistehtävään.

12:00. Pidän lounastauon. Tänään teen itselleni salaattia, johon keitän sekaan pastaa. Lisäksi seassa on juustoraastetta, kurkkua, tomaattia, kukkakaalia, parsakaalia ja siemeniä. 

12:40. Työt jatkuu... Yleensä opiskelen noin 5-6 tuntia päivässä.




15:00. Saan viimeisenkin esseen valmiiksi tältä kurssilta. Luen työn läpi, tallennan ja palautan sen Koppaan opettajalle. Ei muuta kun seuraavan kurssin kirjoja metsästämään. 

16:00. Syön välipalaksi pari ruisleipää ja jugurttia, lähden käymään pikaisesti kaupassa. 

16:45. Tulen kotiin ja vaihdan kuulumiset äidin kanssa, joka tulee töistä. Täällä kotona oleskellessa kiva puoli onkin juuri se, että aina on joku jolle jutella ja kenen kanssa jakaa asioita. 

18:00- 18:40. Koska ulkona on upea keli, vedän lenkkarit jalkaan ja lähden juoksemaan. Tänään lenkin kesto on 40 minuuttia ja juoksen siinä ajassa noin kuusi kilometriä. Harmittaa etten osallistunut viikonloppuna Midnight Runille, mutta päätän ehdottomasti olla mukana ensivuonna.




19:15. Tulen suihkusta ja saunasta, alan väsätä itselleni jotain pientä iltapalaa. Tällä kertaa ruuaksi valikoituu banaaniletut mustikoilla.

19:30. Isä tulee töistä, ja on käynyt samalla reissulla hakemassa mulle uuden kitaran F-musiikista. Ilta meneekin kitaralla sointuja tapaillessa.

21:30. Menen sänkyyn, luen hetken kirjaa ja soitan päivän kuulumiset poikaystävän kanssa. Jutellaan vajaa pari tuntia puhelimessa, jonka jälkeen sammutan valot ja nukahdan.