4/21/2014

Muutoksista.




Mulla ei koskaan aikaisemmin mun elämässäni ole ollut sitä tunnetta, jonka sain konkreettisesti tajuta tämän vuoden alussa, ylioppilaskirjoitusten aikaan. Säännöllinen arkirytmi tulisi katoamaan, koko tulevaisuus olemaan auki, tabula rasa. Kuten ystäväni viikonloppuna tätä muutosta kuvasi: "On kuin sut heitettäisiin lentokoneesta alas, ja siinä yrität sitten räpyttää siipiäsi ja kokeilla pystyykö niillä lentämään" Kukaan ei enää tulisi huolehtimaan mun asioistani, vaan suunta päätetään itse. Samoin kaikki työ tehdään itse, ja sen tuloksista vastataan yksin. Se on ajatuksena aika pelottava nuorelle, joka on tottunut aina ajattelemaan vain kevätjuhlaan asti, ja sitä seuraavaan kouluvuoteen. Kun enää se ei menekään niin yksinkertaisesti.

Ehkä hankalinta kaikessa on epätietoisuus. Epätietoisuus siitä, missä mä olen ja mitä mä tulen tekemään vaikkapa puolen vuoden päästä- en osaa yhtään sanoa. Jos en pääse kouluun, saanko töitä? Opiskelenko avoimessa yliopistossa? Vai olenko ihan täysin tyhjän päällä? Kukaan ei sitä pysty ennustamaan, eikä siihen tulevaisuuteen voi loputtomasti vaikuttaa nyt itsekään. Parhaansa yrittää, ja jos se ei riitä on pakko tyytyä varasuunnitelmiin. Toisaalta voi olla että se olisikin sitten paras ratkaisu ja vuoden aikana kasvaisi ihmisenä paljon. Silti kaikenlainen muutos ja erityisesti epätietoisuus ei ole kontrollifriikille ja järjestelmälliselle ihmiselle helppo sulateltava.

Nyt kun yliopiston pääsykokeisiinkin on aikaa enää kaksi viikkoa, alkaa nämä ajatukset pyöriä entistä enemmän päässä. Kesällä pitäisi jo sitten alkaa miettiä suuntaa, ja  konstruoida sitä arkea sekä elämää täysin uudelle pohjalle. Muutos on aina pelottavaa, mutta toisaalta mä olen samalla aivan uskomattoman innoissani. Vihdoin mahdollisuudet aukeaa kunnolla, täysin eri tavalla kuin lukiossa. Vapauden mukana tulee vastuu, ja siihen totuttelu kestää aikansa. Puhuttiin näistä jutuista viikonloppuna kavereiden kanssa aika paljon, ja aika monilla oli samoja ajatuksia kuin mullakin. Tuskin siis olen ihan yksin näiden ajatusteni kanssa. Mitä mieltä te samassa tilanteessa olevat olette, onko se vapauden tunne helpotus vai onko muutokseen vaikea totutella? 

Varmasti kaikissa elämänmuutoksissa sen suurimman ajatustyön jälkeen miettii, että muutos toikin mukanaan paljon uusia mahdollisuuksia ja kivoja juttuja. Totuus lähes kaikessa on kuitenkin se, että kun luovut jostain, saat jotain tilalle. Ja yleensä se mitä tilalle saat, on vielä jotain mahtavampaa kuin se mistä luovuit. Tämä ajatus täytyisi pystyä pitämään mielessä aina, kun vaikkapa tulevaisuus alkaa mietityttää.



4/19/2014

Booyah!!




kokonaisen tracklistin löydät täältä.


Kuten edellisessä postauksessa vähän jo uhkailin, mähän lähdin tänään sitten ihan täysillä taas mukaan jumppameininkeihin. Oli ihana nähdä kuinka jumppakaverit olivat mun puolestani innoissaan siitä että pääsin taas mukaan! Meillä on vaan maailman paras jamiporukka ja -ohjaaja. <3 

Musta tuntuu että hypetän lähes jokaisen uuden jamiohjelman kohdalla, eikä tämä kuuskasi tee kyllä poikkeusta. Biisit on niin mahtavia, että en oikeastaan parempia olisi voinut toivoakaan. Ne on kuin nakutettu jokaiseen liikkeeseen. Erityisiä kylmien väreiden nostattajia on mulle ainakin Showtekin Hey! ja Calvin Harrisin Let's go-biisin remix.

Alun sarjat on tosi kivoja, ja vaikka ekan lyhyen pätkän jalkasarja onkin vähän hassu yhdistettynä mamboihin, toimii se silti biisin ansiosta. Meillä kun ei volyymeissä säästellä, saa siitä ihan älyttömät energiat heti tunnin alkuun! Samoin toinen alun lyhyt sarja on ihan huippu! Jotenkin vähän erilaista koreografiaa ja tyyliä kun on viimeisimmät ohjelmat olleet.

Lopun sarjasta olen muidenkin kuulleen sanoneen, että sitä voisi vetää vaan uudestaan ja uudestaan. Se ei petä tällä(kään) kertaa! Jotenkin koreo tuntuu vähän lyhyeltä lopun pitkäksi sarjaksi, mutta muuten kaikki on kohdallaan. Mitä mieltä te muut olette? Biisit on tosi hyviä, ja erityisesti tykkään siitä liikkeestä, joka aloittaa sarjan (käsi pyöräytys, slice ja 'kapteenitervehdys').

Palauttelu on ihan hauska, erilainen lopetus! Saatiin tänään jumppasalin ikkunan taakse aika monta hämmentynyttä katsetta ja tuijottelijaa, kun ne sieltä katseli että mikä homma tuolla oikeen on menossa- bodyjamia vai rivitanssia? :D Loppujäähdyttelyssä siis on Aviciin Wake Me Up, ja biisin henkeen sopivaa rivitanssikoreoa. Lopussa kaikki otetaan toisiamme hartioista kiinni, liikutaan sivulta toiselle ja pyöritään. Se on kieltämättä aika näky! :D

Tässä nyt "lyhyesti" fiiliksiä 68 jamista. Kertokaahan omia tunnelmianne myös, kuulen niitä mielelläni! Tätä ohjelmaa olen nyt mennyt vasta pari kertaa, mutta oon jo täysin myyty. Kyllä tätä taas heiluu sinne seuraavaan ohjelmanvaihdokseen saakka.. :)


Jamin jälkifiiliksissä venyttelemässä. Ja takuuvarma hymy naamalla!

4/16/2014

Endorfiineissa.







Tänään aamulla kävelin vähän epätietoisin ja epäluuloisin askelin lääkäriin jälkitarkastukseen. Mielessä kävi kaikki pahimmat vaihtoehdot, siitä leikkauksesta lähtien.. Tulos oli kuitenkin se, että tauti näyttäisi ainakin menneen ohi. Sain kuitenkin varmuuden vuoksi lähetteen röntgeniin, ja jos olo olisi vielä kovin väsynyt/vetämätön, täytyy ne mennä ottamaan. Kaikista parasta oli kuitenkin kuulla kyllä- muotoinen vastaus kysymykseen; "saanko siis nyt lähteä treenaamaan?" SAAN! 

Rauhallisesti pitää aloittaa, sen jos jonkun on treeniuransa taukojen jälkeen kantapään kautta oppinut. Lähdin siis tekemään kokovartalosalin, johon kuului alkuun matolla kävely/hölkkä. Sen jälkeen kävin koko kropan perusliikkeillä läpi ylhäältä alas. Painot sain aika lailla pidettyä normaaleissa, ei tarvinnut kevennellä. Yläkroppaa herättelin mm. habakäännöillä, vipareilla ja kulmasouduilla sekä punnerruksilla. Jalkoja sitten vähän sykettäkin nostavilla askelkyykkyhypyillä sekä jalkaprässillä. Loppuun vielä kunnon venyt ja avot!



Sykemittari on aina ekoissa treeneissä mukana, sillä siitä helposti näkee jos kroppa ei ole ihan kondiksessa ja sykkeet heittelee pilvissä. Näin ei onneksi tänään kuitenkaan ollut, vaan treeni sujui tavalliseen tapaan! Pitkän tauon takia energiaa taisi olla jopa normaalia enemmän varastossa. Ainoastaan matolla juostessa taisi sykkeet olla 180 pintaan, mutta hölkkäilinkin vain pari minuuttia ja jatkoin kävelyä. Eiköhän nekin siitä tasoitu kun pääsee taas tekemiseen kiinni.

Täytyy kyllä sanoa, että on tämä treeninjälkeinen olo ihan uskomaton. Tässä on se syy miksi mäkin treenaan, ja se yllättää mut aina jokaisen tauon jälkeen uudestaan. Kuinka hyvä olo niistä endorfiineista ja energian purkamisesta voikaan tulla?! Olin ihan yhtä hymyä salilta lähtiessäni, kun treeni sujui ja olo oli mitä mahtavin. Samalla pääsi taas pitkästä aikaa näkemään salituttuja ja höpöttelemään kuulumisia. :)



Nyt mä vaan jumputan täällä jumppabiisejä ja haaveilen lauantaisesta pääsystä jamiin. (Ja ehkä pumppiin ja compsuun ja ja ja...) Okei, ehkä mä aloitan rauhallisesti. :D Ehtiihän sitä taas koko loppukevään. Treeni vaan saa olon paljon eläväisemmäksi ja ehommaksi. Ihanaa! Ei mulla muuta tälläkertaa, tähän väliin vain tällanen hyvänmielen fiilispostaus. :) Ihanaa loppuviikkoa ja treenintäyteistä sellaista!

4/13/2014

Videopostaus




Moikka! Tässä taas vähän meikäläisen höpöttelyä viikon päätteeksi, kun kirjoittaminen ei innostanut. Täysin turhaa löpinää menneistä päivistä taas, mutta tätä on pyydetty joten minähän toteutin :) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!



Miten ne aloituskuvat sattuukin aina olemaan niitä hehkeimpiä.. :D
Klikkaa video isommaksi ja laatu paremmaksi :)

4/10/2014

Yliopiston pääsykokeista ja opiskelusta.




Moikka! Päätin ottaa tämän aiheen nyt tähän väliin, sillä liikuntajuttuja ei sairastellessa tullut mieleen. Multa on muutenkin kysytty paljon siitä mihin haen ja miten/kuinka paljon päivässä luen. Monet bloggarit jotka ovat samassa tilanteessa ovat päättäneet jättää pääsykokeet kokonaan blogin ulkopuolelle, mutta mä haluan jakaa myös vähän sitä teidän kanssa- onhan se iso osa mun elämääni tällä hetkellä. Jos siellä siis joku kaipailee lukion koeviikolle tai lähestyviin pääsykokeisiin lukuvinkkejä, katso olisiko tästä postauksesta apua! Nämä tekniikat toimivat siis minulla, en voi taata että ne olisivat oikotie menestykseen tai toimisivat kaikilla.. :)

Haen siis VAKAVA-yhteisvalinnassa opiskelemaan. Haun piiriin kuuluu niin varhaiskasvatus-, luokanopettaja- kuin yleisenkin kasvatustieteen opinnot. Itse haen ainoastaan jälkimmäiseen. Aineistona on yksi kirja, joka koostuu tieteellisistä artikkeleista (6kpl). Tarkoituksena on hallita sekä kokonaisuuksia että pieniä nippelitietoja, esim. tutkijoiden nimiä ja prosenttilukuja. Opiskelijalle, jolle akateeminen ja tutkimuspohjainen aineisto ei ole tuttua, on aika hankalaa lähteä avaamaan terminologiaa ja kaavioita ilman apua. Siksi valmennuskurssi olikin mulle ihan ehdoton, ilman sitä en varmasti pärjäisi valintakokeessa.


Valmennuskurssilla luennot kestävät 3-4h kerrallaan, plus tutoroinnit päälle. Käydään aina yhden kurssikerran aikana läpi yksi artikkeli, ja siihen liittyviä oheistehtäviä. Kysymykset, kurssimateriaali ja käsitelistat on suuri apu tekstejä avatessa. Lisäksi kurssi rytmittää lukemista sopivasti tähän intensiiviseen kuuden viikon jaksoon sopivasti. Aina on joku jolta kysyä ja ryhmäkin on tosi mukava- ei kilpailla toisiamme vastaan vaan tuetaan ja tehdään yhdessä. Myös lukupiiriä ollaan suunniteltu pidettävän.

Omatoimisesti luen fiiliksen mukaan. En ole tehnyt ollenkaan tiukkaa lukusuunnitelmaa, vaan menen tuntemusteni mukaan. Koska motivaatio on korkea, ei ole pelkoa siitä että laiskottelisin. Jonain päivinä luen kahdeksan tuntia päivässä, toisina vain kolmesta neljään. Silti olen pysynyt hyvin tahdissa, ja joustavan ohjelman mukana kiinnostuskin pysyy yllä. Ensin käyn artikkelin 1-2 kertaa lukien läpi, sitten alleviivailen tekstin. Sen jälkeen prosessoin tietoa tekemällä muistiinpanot aiheesta, ja yleensä siinä se yhden tekstin opiskelu onkin. Kertaaminen hoituu valmennuskurssilla, ja käynkin artikkelit aina läpi ennen ko. kurssikertaa.

Kirjoittaminen ja tehtävien tekeminen toimii mulla. En mitenkään oppisi pelkästään lukemalla. Nyt otin käyttöön myös uuden taktiikan, jossa kirjoittelin post-it lapuille hankalia teorioita, tutkijoiden nimiä, työmuistitestien osa-alueita jne. Liimailen niitä ympäriinsä ja niin alitajuisestikin tulee painettua mieleen hankalia asioita. Lisäksi välillä pyydän jotain ulkopuolista kyselemään multa jotain ulkoa opeteltavia juttuja, eilen esimerkiksi pyysin äitiäni katsomaan osaanko Schwartzin inhimilliset perusarvot ulkoa. Myös keskustelu toimii hyvänä prosessointikeinona, kun lukeminen ei enää innosta. Ajatusten vaihtaminen ja näkökulmien hakeminen saa syventämään opittua, ja ainakin mulla asiat jäsentyy sillon paremmin mieltämisyksiköiksi.


Tässä nyt jonkinverran juttua siitä mitä mä täällä duunailen päivät pitkät :) Käytättekö te samoja tekniikoita vai onko jollain vielä kertoa jotain omia niksejä? Toivottavasti näistä oli jollekin apua. Muistakaa, että se oma motivaatio on aina kaikessa opiskelussa se tärkein juttu. Sen mä ainakin lukion jälkeen huomasin- opiskelu muuttuu ihan erilaiseksi kun aihe oikeasti motivoi ja kiinnostaa! Mä ihan ahmin tuota tietoa ja haluankin tietää lisää, koska se tuntuu niin omalta jutulta. :) Toivottavasti teillä tuntuisi myös samalta. Mukavaa loppuviikkoa ja tsemppiä opiskeluun! Ahkeruus palkitaan. :)