3/30/2015

Maailman kaunein nainen?




Näin missikisojen alla lähdin pohdiskelemaan mielessäni, kuka on omasta mielestäni maailman kaunein nainen jonka tiedän. Päädyin aika helposti tulokseen, sillä mielestäni Alena Shishkova on aivan uskomattoman upea ilmestys. Kyllä ne venäläiset vaan on näyttäviä naisia.

Tässä keskityin nyt lähinnä ulkoiseen kauneuteen, koska se on ihmisestä niin helposti havaittavissa. Ilman kaunista sisintä ihminen ei kyllä oikeasti ole kaunis. Empatiakyky, sosiaalinen älykkyys sekä hyväntahtoisuus ovat kaikki piirteitä, jotka kertovat ihmisen sisäisestä kauneudesta. Nämä kaksi yhdistettynä voidaankin sitten jo puhua oikeasta kauneudesta.





Mutta anyways, mielestäni Alena on ulkoisesti todella kaunis nainen, jota itse väittäisin upeimmaksi jonka tiedän. Kasvon- sekä luuston piirteet ovat todella naiselliset ja imartelevat. Vaikka kroppa onkin omaan makuuni hieman liian laiha ja silikoni-implantit miinusta, ei se silti vie pois kasvojen kauneutta. Pitkät vaaleat hiukset sopivat Alenalle vielä todella hyvin.

Jos en ihan väärässä ole, kyseinen nainen ei taida olla millään tasolla kilpaillut kauneuskisoissa? Mielestäni hän taitaa työskennellä vain mallina. (Jos joku tietää paremmin niin saa korjata!) Mutta tosissaan ehkä hän poikkeeaakin siitä tyypillisestä missi-imagosta. Mutta missithän usein ovatkin samaan muottiin tungettuja, ja se oikea kauneus löytyy jostain muualta kuin kyseisistä kisoista.

Ulkoisesta kauneudesta on niin helppo sanoa, toisin kuin sisäisestä. Haluaisinkin nyt siis kysyä teiltä lukijoilta, että kuka on teidän mielestänne maailman kaunein nainen ulkoisesti, ja kuka sisäisesti? 






Kuvat ovat Alenan instagram-tililtä. @missalena92


3/29/2015

Matalalla kynnyksellä treenaamaan





Kuka luki tämänaamuisen hesarin ja sieltä artikkelin "Pienten painojen taakka"? Lukaisin aamukahvia juodessani kyseisen tekstin, ja kyllä se taas pisti miettimään. Olen aikaisemminkin miettinyt että tästä aiheesta pitäisi kirjoittaa, mutta se on vaan jäänyt. Lukaiskaapa tuo kyseinen artikkeli ensin hesarin netistä tai lehdestä, ja palatkaa sitten tähän tekstiin. 


" Suomeen tarvitaan liikuntapaikkoja joihin kehtaavat mennä nekin, jotka eivät ole urheilullisia. Ja se liikkumattomista puhuminen on lopetettava heti. Muuten tavikset jäävät sohvalle. "


Tekstissä moni lihaville perustetulla salilla kävijä sanoi, ettei koskaan voisi kuvitellakaan menevänsä tavalliselle salille. Syynä se, että jokaisesta peilistä näkee oman kuvansa ja muut rupeavat tuijottamaan. Mitä tämä kertoo meidän kuntosaleistamme? Kertooko se enemmän niiden kävijöistä, vai näiden ko. liikkujien itsetunnosta? Väitän, että päällimmäinen syy on saleissamme ja siinä, kuinka hyväksyväksi sekä kutsuvaksi ilmapiiri on tehty. 

Kuntosalin tekemisen meininki ja iloinen ilmapiiri on yksi tärkeimpiä markkinoinnillisia tekijöitä. Se, että kuka tahansa voi tulla salille tekemään oman suorituksensa juuri sellaisenaan kuin hän on. Ilman kenenkään tuomitsemista, supinaa tai epävarmuutta. Tällä konseptilla on lähtenyt liikkeelle juurikin tässä jutussa esitelty Alfido-sali. Salin motto on, tule sellaisena kuin olet. Kyseisellä salilla ei ole peilejä, eikä siellä puhuta laihduttamisesta. 


" Tällaisia paikkoja tarvitaan lisää, jos halutaan, että kansa liikkuu enemmän ja pysyy kunnossa. " 

Monille kuntoilun aloittaminen on suuri kynnys, ehdottomasti. Kyse ei ole pelkästä laiskuudesta tai saamattomuudesta, vaan liikkumaan lähtemisen kynnys voi olla ihmiselle vuoren korkuinen. Syitä on varmasti yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Varmasti pääsyy on kuitenkin epävarmuus ja se, ettei ihminen tunne itseään tervetulleeksi kuntosalille. "Mitä ne ajattelevat minusta kun olen tällainen".

Kaikista kamalinta on se, että myös minä olen itse joutunut todistamaan tilannetta, jossa ylipainoiselle salilla treenaavalle henkilölle on naureskeltu. Omaa sydäntäni se särki. Joka ikisellä ihmisellä on oikeus tulla treenaamaan juuri sellaisena kuin on. Siksi tärkeintä olisikin joka ikisen aikuisen ihmisen hyväksyä ja arvostaa kaikkia treenaajia, eikä lähteä sille lapselliselle naureskelulinjalle, joka on aivan uskomattoman epäempaattista ja julmaa. 

Onneksi suurin osa salitreenaajista on kuitenkin edelleen sydämellisiä ja ystävällisiä kaikkia treenaajia kohtaan. Tärkeintä olisikin painottaa jokaiselle aloittelevalle treenaajalle, että kyllä ne muut auttavat ja iso osa treenaajista arvostaa sitä että olet saanut itsesi liikkumaan! Tästä eteenpäin, kiinnitä omaankin toimintaasi salilla siis huomiota. Hymyile, tarjoa apua vaikka sitä ei sinulta suoraan tultaisikaan kysymään. Jokaisella pitäisi olla hyvä olo tullessa treenaamaan, ja saada liikkumisesta hyvä mieli





3/27/2015

Miten elämäni on vuodessa muuttunut?




Olipa mielenkiintoista tuossa selata vajaan vuoden takaisia postauksia. Muistan vielä hyvin sen, millaisia ajatuksia päässä silloin pyöri. Mutta silti ne jollain tavalla pääsee unohtumaan, ja siksi tämä blogi onkin hyvä tapa aina välillä hypätä ajassa ja jutuissa taaksepäin. Tällä kertaa tartuin kiinni postaukseen jossa kirjoittelin pohdintaa siitä, kuinka hankalaa oli elää epätietoisuudessa ja siinä, ettei yhtään tiedä mihin suuntaan elämä tuleekaan muuttumaan. Postaukseen pääset tästä. No, enpä kyllä tuolloin tiennytkään missä tulisin olemaan.. :D 


"Lähdin muutaman viikon varoitusajalla yksin asumaan Jyväskylään. Vieläpä kun olin saanut kuin saanutkin saman päivän aikana ensin työ- ja sitten opiskelupaikan. Sisustin kauniin ensimmäisen oman kotini, tutustuin uusiin ystäviin ja yliopistoelämään. Suoritin ensimmäiset tenttini ja opintopisteeni. Ompelin haalarimerkkejä neonoransseihin opiskelijahaalareihini. Jonotin poikkitieteellisissä, hengasin illanistujaisissa ja toisaalta välillä myös huolehdin sitä, jaksanko opiskella ja pärjäänkö englanninkielisten tieteellisten kirjojen kanssa". 








Tästä kaikesta en tiennyt tuota postausta kirjoittaessani vielä mitään. On se vaan kummallista, miten elämä vie ja kuljettaa omalla tahdillaan eteenpäin. Tällaisen kontrollifriikinkin pitää vain joskus päästää ohjat käsistään, ja luottaa siihen että kyllä minä selviän kaikesta mitä eteen tulee. Ja en olekaan joutunut pettymään. Olen ollut opiskelemassa jo yhden vuoden, suorittanut pisteitä, mutta siinä samalla elänyt myös opiskeluaikaa ja itsenäistynyt. Tein ehdottomasti oikean ratkaisun kun otin opiskelupaikan vastaan, enkä lykännyt sitä vuodella niinkuin alunperin suunnittelin.

Jos mietitään ulkoisten muutosten lisäksi sisäistä muutosta, viimeisimmän merkinnän tein lukiessani tämän vuoden VAKAVA-artikkelien käsiteselityksiä. Vaikka tuntuisi, ettei yksittäisten asioiden lisäksi ole vielä yliopistossa paljoa ehtinyt oppimaan, niin voi härregud kuinka iso ero ymmärryksessä ja käsitteiden osaamisessa onkaan! Kaikki tutkimukselliset ja tieteellisiin artikkeleihin liittyvät seikat ovat tulleet implisiittisesti tutuiksi, mutta sen huomaa vasta tällaisen tilanteen tullessa eteen. Paljon on siis varmasti myös ihan se oma ajattelu ja pohdintaperspektiivi asioihin muuttunut. Toisin olisi, jos en olisi vielä opiskelemassa. Toki fyysisten olosuhteiden vaihtuminen ja itsenäistymisen opettelu on tuonut mukanaan myös muunlaista kuin tieteellistä ja analyyttistä henkistä kasvua.





Teille kaikille siis jotka painiskelette tulevaisuutenne kanssa, ottakaa tästä tekstistä oppia. Älkää huolehtiko turhia, vaan eläkää tässä hetkessä ja nauttikaa siitä. Kyllä se tulevaisuus sieltä tulee ja kaikki selviää ajallaan. Niinkuin isäni sanoisi: "elefantti on syötävä pala kerrallaan". Samalla tavalla voit kuvitella tulevaisuutesi - kaikkea ei voi eikä kannata suunnitella ja järkeillä etukäteen, vaan päästää irti ja luottaa siihen, että selviän siitä mitä tulevaisuudella onkaan minun varalleni suunniteltuna. 





PS. On The Moven seuraaja! Olethan rekisteröitynyt lukijakseni myös bloggerin kautta? Kun saadaan 600 rekisteröityneen lukijan raja rikki, luvassa on teille aika hyvä arvonta!


3/25/2015

LV: Eva vai Favorite?




Hei taas! Viikon tauko kaikista blogijutuista teki hyvää, ja sainkin arkistoon mieittyä erilaisia aiheita joista kirjoittaa. Jatkan bloggailua rennolla meiningillä, postaten silloin kun hyvältä tuntuu. :)



Tämän postauksen aiheena on suuri dilemma koskien seuraavaa vuittonhankintaani. Olen päättänyt, etten halua satsata vuittonilta isompaan laukkuun, vaan haluan mieluummin hieman kalliimman clutch/crossbody tyyppisen laukun. Tällä hetkellä voitolla on kaksi mallia joista en ihan oikeasti osaa päättää (onneksi kiire ei olekaan, sillä säästäminen ko. laukkuun on vahvasti kesken... :D).

Kyselin mielipiteitä myös tuolla LVFF-foorumilla, ja sieltä päädyinkin vastausten perusteella kahteen malliin, joita itsekin olin alun perin painottanut: Eva sekä Farvorite PM. Hintaeroakaan näillä yksilöillä ei taida espalla olla kuin n. 20 euroa, joten hintakaan ei nouse suureksi kynnyskysymykseksi. Lähinnä siis mietinkin ulkonäköä, käytännöllisyyttä, tilavuutta ja muita sellaisia seikkoja. Onko teillä ko. laukkuja ja kumpaa suosittelisitte monipuoliseen arkikäyttöön? 

Eva on kaunis malli, kauniilla kultaisella laatalla varustettuna. Lisäksi laukussa on vetoketju, joka tulikin forumillakin esiin turvallisuutta ja taskuvarkauksia estävänä seikkana. Favossa sen sijaan ei ole vetskaria ollenkaan, vaan ainoastaan läppä. Sisällä tuntuisi kuitenkin olevan enemmän tilaa kuin Evassa, ja lisäksi Favossa on pikkutasku sisäpuolella. Molemmissa tulee mukana crossbodyhihna sekä myös kultainen lyhyempi olkahihna, eli vertailu kohdistuukin lähinnä ulkonäköön ja arkikäytössä tapahtuvaan laukun toiminnallisuuteen

Favoon olin jo kallistumassa, mutta toisaalta jäin miettimään tuota läppää - pysyykö tavarat sisällä ilman vetskaria? Onko se turvallinen tapa säilyttää tavaroita ja toimiiko se sitten käytännössä? Vai olisiko Eva hieman pienemmällä sisätilalla mutta vetskarilla sittenkin parempi ratkaisu? Kun pohditaan lähes 600 euron clutch-laukun hankintaa, haluan oikeasti olla varma valinnastani ja siitä, että laukku tuntuu käytössä omalta. Siksi tämä kovemman luokan pohdinta ;D 

Mitä te siis olette mieltä? Kaipaan teidänkin mielipiteitänne ennen hankintaa! Kumpaan malliin te päätyisitte tällä pohjustuksella: Evaan vai Favoon? 


Favorite. Kuva täältä.





3/16/2015

Home snapshots




Pikavisiitti Jyväskylään, ja pitkästä aikaa omassa kotikolosessa. On täällä vaan viihtyisää ja niin minun näköistäni. Saan usein toiveita myös sisustuspostauksista, joten tähän väliin ajattelinkin laittaa muutaman kuvan täältä omasta kodistani. Seuraavan kerran kun tulen tänne pitemmäksi aikaa, alkaa kevätsiivous ja sisustuksen muuttaminen kesäisempään suuntaan!


PS! Löydät sisustuskuviani instagramissa nyt helposti tunnisteella #laurankoti  :)